Party like it's 2085!

Vuoden 2014 parhaat levyt

VuodenLevyt2014

Bileiden järjestäminen olisi aika tylsää ilman hyvää musiikkia. 2014 on miltei ohi, joten klubimme vakio-DJ:t emanon ja VoyVod istahtivat alas listaamaan vuoden parasta levytarjontaa. Tiukkoja julkaisuja on ilmestynyt melko tasaisesti pitkin vuotta, aivan alusta aivan loppuun asti, eikä valintojen tekeminen ollut helppoa.

Osa biiseistä saattaakin jo olla teille tuttuja INFEKTIOn tanssilattioilta, ja tahdommekin tässä samalla kiittää teitä kaikkia, jotka olette käyneet tapahtumissamme. Ilman teitä tätä touhua ei tehtäisi.

DJ emanon TOP 5 2014

1. 3̤̱͕͢ ̱̣͕̜̀͟͜T̹̜̗͈̠̼̀Ę̶̻E̵̢̤̩T̢̡͕̦̥̦͍̟̳̩ͅH̰̼̺͎ – 3TEETH
3TEETH cover

90-luvun old school-soundi on tehnyt uutta tulemista viime aikoina. Useammatkin uudet bändit ovat hakeneet vahvoja vaikutteita mm. Skinny Puppyn ja FrontLine Assemblyn kultaisilta vuosilta. 3Teeth on tämän lisäksi onnistunut luomaan ensin hyvin mielenkiintoisen hypen ympärilleen ja lopulta lunastamaan sen, julkaisten paitsi hyvän levyn, myös tuomalla yhteiskuntakritiikkiä takaisin industrialin pintaan viime vuosien ”fuck that bitch, let us play pong for satan!”-lyriikoiden sijasta. Yhtyeen #OperationMindFuck on käyttänyt hyvin nykyaikaisen sosiaalisen median meemi-tyyppistä kuvastoa saaden viestinsä perille ajan hengessä. Nihil tulee soimaan klubeilla Skinny Puppyn Worlockin rinnalla pitkääntulevaisuudessa.

 

2. Ruinizer – The Mechanical Exhumation Of The Antichrist
Ruinizer cover

Brittiläisen Harsh EBM / dark electro -bändin CeDigestin raunioista noussut Ruinizer on lanseeraamallaan Swaggrotech-genrellä tuonut tervettä itseironiaa liiallisesta tosikkomaisuudesta kärsivään aggrotech-musiikkiin, lyömättä kuitenkaan hommaa parodiaksi. Levy erottuu edukseen luomalla pahaenteistä tunnelmaa pitkien introjen avulla ennen varsinaisen räimeen alkamista. Kovimpaan soittoon päätyneen Technoprisonersin lisäksi Dimmu Borgir -henkinen aloitusbiisi ”Upon An Armoured Beast” johon ESA:n Jamie Blacker on lainannut vokaalinsa, on levyn kovinta kamaa.

 

3. Cygnosic – CygnosiC
Cygnosic cover

Kreikkalainen Cygnosic nousi vahvasti esille Suomessa edelliseltä levyltä löytyneen Mad Desire-italodisko-coverin päädyttyä tehosoittoon vuoden virallisena kesäbiisinä. Uusimmalla levyllään yhtye on onnistunut hiomaan melodisen kasarihenkisen synasoundiin sekä Dan Swanö-tyyppisiin metallivokaaleihin perustuvan soundin huippuunsa. Levyn aloittava The Key on erinomaisen tunnelmallinen esimerkki tästä. Levyltä edukseen erottuu myös ”Underskin” jota ei edes kliseilellä ilmahälytyssireenillä ole onnistuttu pilaamaan.

 

4. Combichrist – We Love You
Combichrist cover

Combichrist on yksi skenemme menestyneimpiä bändejä, joka on luonut uraansa jo yli kymmenen vuoden ajan. Osa bändin faneista on itkenyt jo vuosia, miten alkuaikojen aggrotech ja Terror Body Music on levy levyltä muuttunut yhä rokimpaan suuntaan. Totuus on kuitenkin, että bändin kehittyminen ja muuntuminen on myös pitänyt sen mielenkiintoisena. Aktiivisen keikkailun ohella soundin muuttuminen on lisännyt bändin suosiota myös industrial-piirien ulkopuolella. Erikoisen Combichristista tekee se, ettei yhtyeeltä pysty nimeämään yksittäistä hittibiisiä, vaan se on onnistunut julkaisemaan jotakuinkin jokaisella levyllään muutaman täydellisen tanssilattiabiisin. Tältä levyltä esiin noussut Maggots at the Party on tuonut parhaiten esiin bändin loiston rokkipuolella,mutta ”From My Cold Dead Hands” osoittaa, että yhtye osaa yhä tehdä elektronista musiikkia tanssilattiasoittoon. Sosiaalisen median puolella bändi on myös onnistunut kohauttamaan yleisöään jokseenkin perinteisellä rokkispedeilyllään, mikä on vuonna 2014 tavallaan saavutus.

5. Mr. Kitty – Time
Mr. Kitty cover

Ei uskoisi, että tämän hetken kovin synapop-bändi tulee Teksasista! Mr. Kittyn edellistä ”Life”-levyä on kehuttu laajalti, mutta ”Time” lunastaa tämänvuotiset odotukset kirkkaasti. Tanssittavan synasoundin lisäksilevyn vahvinta antia on monipuolisesti eri biiseissä efektoitu laulu, joka saa kappaleet erottumaan toisistaan. Trendikkäästi okkulttishenkisellä kuvastolla leikkivä Kissa Äiä, osoittaa, että synapop voi 2010-luvulla erittäin hyvin. Tämän voi todeta jo levyn aloitusbiisistä XIII.

 

DJ VoyVod TOP 5 2014

1. 3̤̱͕͢ ̱̣͕̜̀͟͜T̹̜̗͈̠̼̀Ę̶̻E̵̢̤̩T̢̡͕̦̥̦͍̟̳̩ͅH̰̼̺͎ – 3TEETH
3TEETH cover

Harva bändi onnistuu luomaan hypeä ympärilleen yhtä hyvin kuin 3TEETH. Yhtyeen suurin voima on konseptin kokonaisvaltaisuudessa. Ennen levyn julkaisua Los Angelesin lahja modernille industrialille oli onnistunut olemaan kiitettävän mystinen ja mielenkiintoa herättävä. Sitten debyyttilevy tuli, ja kaikki odotukset lunastettiin, jopa ylitettiin. 3TEETH tekee industrialia 80-90-luvun taitteen hengessä, voimakkaan modernilla, omalaatuisella otteella. Kaikki ainekset eivät ole uusia, mutta sekoitus ja toteutus ovat mestarillisia jokaisella mahdollisella tavalla. Bonuspisteitä #OperationMindfuck-hashtagin alla julkaistavasta jatkuvasta, tehokkaasta propagandavirrasta. Bändin musiikkivideot ovat myös katsomisen arvoisia. Ensi vuoden mielenkiintoisin julkaisu on jo melkein päätetty etukäteen, ja 3TEETH jatkaa maailmanvalloitustaan suvereenin itsevarmasti.

 

2. Blush Response – Desire Machines
Blush Response cover

Blush Response on tehnyt tasaisesti kiinnostavaa musiikkia vuodesta 2008, mutta Desire Machines tuntuu levyltä, jolla projektin kova ydin on löytynyt. Biisi toisensa jälkeen tanssittavaa, omaperäistä ja kiitettävän monimutkaista modulaarisyntetisaattoritykitystä, joka on pysynyt allekirjoittaneen kaiuttimissa, kuulokkeissa ja aivoradiossa erittäin sitkeästi. Kappaleet koostuvat yksinkertaisista osista, jotka vuorovaikuttavat toistensa kanssa hypnoottisen komplekseilla tavoilla, kaatuillen ja horjuen toisiaan kohti, paljon elävämmin kuin syntetisaattorisekvensseiltä voisi yleensä odottaa.

 

3. Petrol Bastard – Nice Jacket Dickhead
Petrol Bastard cover

Petrol Bastard tekee synapunkkia pyytelemättä keneltäkään mitään anteeksi. Omien sanojensa mukaan bändi on “paska pirkkaversio Prodigystä”, eikä se tule missään paremmin ilmi kuin tällä viimeisimmällä levyllä. Suurin osa biiseistä käsittelee ryyppäämistä ja pissakakkahuumoria, mutta tämän levyn kohdalla voidaan siitä huolimatta puhua tietynlaisesta kypsymisestä. Biisien rakenteet, soundit ja tuotanto ovat parantuneet, ja meininki on mennyt monipuolisemmalla tavalla röyhkeäksi.

 

4. High-Functioning Flesh – A Unity of Miseries – A Misery of Unities
High-Functioning Flesh cover

High-Functioning Flesh tekee punkahtavaa electro-industrialia 80-luvun new beatin ja EBM:n hengessä. Jo tämä kuvaus riittää saamaan heidät omalle suosikkilistalleni vuonna 2014, sillä kyseisentyyppinen soundi on heikko kohtani ja tämä bändi tekee sitä todella hyvin. Greg Vandin ja Susan Subtractin vokaalisuoritukset ovat samalla viivalla klassikoiden kanssa, sämplien käyttö on taitavaa ja kappaleet tuntuvat raikkailta vanhanaikaisuudestaan huolimatta. Mikä tahansa näistä biiseistä olisi sopinut täydellisesti väkivaltaiseksi päätyvään 80-luvun cyberpunkleffan baarikohtaukseen, minkä vuoksi odotan yhtyeeltä paljon jatkossakin. Levy on tasapainoinen, yllättävän monipuolinen kokonaisuus mittaansa nähden, ja onnistuu jättämään juuri sopivan nälän uudelle materiaalille.

 

5. Glass Apple Bonzai – Glass Apple Bonzai
Glass-Apple-Bonzai

Jos pidät 80-luvun syntikkapopista, tulet rakastamaan Glass Apple Bonzaita. Kyseessä on Defense Mechanism-bändin laulajan, Daniel X. Belascon sooloprojektin debyyttilevy, joka on vahva, tasapainoinen kokonaisuus. Belascolla on aivan tolkuttoman loistava synapoppibaritoni, ja kappaleet on tehty äärimmäisen tyylitajuisesti perinteitä kunnioittaen, mutta kuitenkin omalla otteella. Vaikka löydän biiseistä paljon yhtymäkohtia 80-lukuun, en pysty nimeämään yhtään suoraa vaikutetta tai varkautta koko levyltä, mikä on mielestäni kova saavutus näin selkeästi aikakauden soundiin sitoutuneelta projektilta.

 

Kunniamaininta: Youth Code – A Place To Stand EP
Youth Code cover

Youth Code on saavuttanut uuden tason tuotannon laadun parannuttua. Kappaleiden taustalla oleva aito vitutus tuntuu keskittyneemmältä, minkä ansiosta se iskee kasvoille aiempaakin lujempaa. Sara Taylor nousee viimeistään tällä levyllä ottamaan paikkansa yhtenä kovimmista industrialvokalisteista kautta aikain. For I Am Cursed on noussut nopeasti yhdeksi suosikkikappaleistani ikinä. A Place To Standin muut uudet kappaleet ovat myös aivan tolkuttoman kovia. Bändi on saavuttanut paljon ansaittua huomiota ja suosiota myös skenen ulkopuolelta, ja tulevaisuus vaikuttaa entistäkin lupaavammalta tämän julkaisun perusteella. Yhdeksi vuoden levyistä tätä ei viitsi kuitenkaan sanoa, sillä EP:llä on vain 4 alkuperäisbiisiä ja loput ovat osittain luokattoman huonoja remiksejä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s